Kysely SDP:n puheenjohtajaehdokkaille: Erkki Tuomioja.
Euroopan Unioni kansalaisten yhteisöksi
EU on ollut epäjärjestyksen tilassa siitä lähtien, kun ranskalaiset ja hollantilaiset hylkäsivät alkuperäisen perustuslaillisen sopimuksen. Oli kuitenkin oleellista ymmärtää, etteivät ihmiset niinkään äänestäneet eurooppalaista yhteistyötä ja lisääntyvää integraatiota vastaan. Kyse oli pikemminkin protestista sellaista Unionia kohtaan, joka suhtautuu kansalaisiin ylhäältä alaspäin eikä ole kyennyt ottamaan sitä roolia, jota siltä odotetaan, roolia hyvinvointitavoitteiden ja sosiaalisten oikeuksien takaajana. Nyt uudistetun sopimuksen hyväksymiselle ei enää pitäisi olla esteitä.
Vaikeudet perustuslakisopimuksen hyväksymisen kanssa eivät johdu sopimuksen heikkouksista vaan siitä, että siihen liitettiin aluksi aivan turhaa ja katteetonta liittovaltioretoriikkaa, johon EU-kansalaiset eivät ole vielä valmiita. EU on edelleen valtioliitto, joka voi kyllä tulevaisuudessa kehittyä enemmän liittovaltion suuntaan. Oma lähestymistapani tähän on pragmaattinen: EU:n toimintakykykyä ja saavutuksia ei tule vaarantaa ennenaikaisella liittovaltioretoriikalla. Uusien tätä tarkoittavien askelten aika on vasta sitten kun niillä on takanaan riittävä demokraattinen legitimiteetti.
Voidakseen menestyä tulevaisuudessa EU:n on kehityttävä ennen muuta kohti sellaista avointa kansalaisten yhteisöä, jonka ihmiset voivat kokea omakseen. Turhanpäiväinen ylisäätely tai toimivien kansallisten järjestelmien kimppuun hyökkääminen on huonoa ja omia tavoitteita vastaan kääntyvää politiikkaa. Ruotsalaiset EU-skeptikot saivat merkittävän erävoiton taistelussa ruotsalaisten sieluista nk. Vaxholmin tapauksen myötä. Ei voi olla niin, että kansalaisten parhaaksi tarkoitettu yhteistyö antaa mahdollisuuden työehtojen kiertämiseen tai työntekijöiden eriarvoiseen kohteluun kansallisuuden perusteella.
EU ei ole itsessään tavoite, se on väline tavoitella sellaisia kestäviä sosialidemokraattisia arvoja kuin demokratia, kansalaisten itsemääräämisoikeus ja rauha. Se kuitenkin vaatii painopisteiden etsintää sinällään tärkeiden sisämarkkinoiden kehittämisen ulkopuolelta. Erityisesti tämän tulisi näkyä kauppapolitiikassa suhteessa kehittyviin maihin. Ylipäätään EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja unionin toimintakyvyn vahvistamisen maailmanlaajuisena toimijana tulee olla ensisijainen tavoitteemme.
Suomalaisessa EU-keskustelussa tulisi päästä rakennekeskeisestä ja suhteellisen vähämerkityksellisestä lautaskeskustelusta politiikan sisältöihin. Tarvitsemme konkreettisia näkemyksiä siitä, mitä eurooppalainen sosiaalinen ulottuvuus voisi käytännössä tarkoittaa ja miten pohjoismaiset sosialidemokraatit voivat yhteistyössä käyttää yhteiskuntiimme kohdistuvaa suurta kansainvälistä mielenkiintoa hyväkseen pohjoismaisen mallin markkinoimiseksi muille eurooppalaisille ja Euroopan ulkopuolelle.
Keskeiseksi tulevaisuuden EU-politiikan suuntautumisvaihtoehdoksi nousee globalisaation hallinta. Ilmastomuutoksen torjunta, lentomatkustusmaksut, asekaupan verotus, valuutanvaihtoveron käyttöönotto sekä veroparatiisien vastainen ovat kaikki asioita jotka etenevät vain jos EU on niitä ajamassa. Tavoitteena tulee olla paitsi ympäristöllisesti ja sosiaalisesti kestävämpi taloudellinen toiminta ja inhimillinen käyttäytyminen, myös ohjaava vaikutus globaalitalouteen. On välttämätöntä pyrkiä jatkuvasti lisäämään demokraattisesti valittujen hallitusten sekä kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa talouden toimintaan. USA:sta alkunsa saanut rahoitusmarkkinakriisi on vain yksi esimerkki paremman ja vahvemman sääntelyn tarpeellisuudesta. Vaurauden kasvua tulee voida käyttää työllistäviin investointeihin sekä eriarvoisuuden vähentämiseen demokraattisessa ohjauksessa entistä enemmän.
Omaksi henkilökohtaiseksi tavoitteekseni asetan SDP:n nostamisen aktiiviseksi ja aloitteelliseksi toimijaksi eurooppalaisen sosialidemokratian viitekehyksessä. SDP:n omassa ohjelmatyössä, oli se eurooppalaista tai kansallista, tulee näkyä vahvasti analyysi toimintaympäristön muuttumisesta globaaliksi sekä globaalien kehityskulkujen vaikuttavuudesta myös paikalliseen ja kansalliseen politiikkaan.
Erkki Tuomioja
